Aluehallinon uudistus
5.5.2009

Arvoisa puhemies, talman

SDP jakaa täysin esityksen yleisperusteluissa esitetyt tavoitteet kansalaislähtöisyydestä ja tuloksellisuudesta. Olemme mukana tällaisessa uudistuksessa, olimmepa hallituksessa tai oppositiossa.

Hallituksen esitys ei kuitenkaan täytä sille asetettuja tavoitteita. Se on valitettava osoitus Vanhasen hallituksen lamaantumisesta toimintakyvyttömäksi. Samalla tavoin hallitus on antamassa PARAS-hankkeen raueta. Se on luopunut PARAS-lain edellyttämästä valtionosuusuudistuksesta. Se on lykkäämässä terveydenhuoltolakia. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee toimivan hallinnon, jota on uskallettava uudistaa toimintaympäristön muuttuessa. Ilman rakenteellisia uudistuksia muuttuvat
hallinnon tuottavuustavoitteet leikkauslistoiksi, joilla karsitaan myös kansalaisille tärkeiden palveluiden tekijöitä.

Hallituksen esitys aluehallinnon kokonaisuudistuksesta ei muuta hallintoa kansalaisnäkökulmasta yhtään nykyistä paremmaksi. Viranomaisten sisäistä työnjakoa se vain sekoittaa.

Uusi lainsäädäntö lakkauttaa lääninhallitukset ja lopettaa maaherrojen virkanimikkeet. Samalla se kuitenkin perustaa uudet aluehallintoviranomaiset ja nimeää niille johtajat. Yksiköt ja osastot korvataan vastuualeilla. Tosin sanoen vanhat virastot ja virat säilytetään ja niille annetaan uudet nimet.  Kansalaisella, asiakkaalla ei ole yhtään enempää vaikuttamismahdollisuuksia kuin ennenkään, mahdolliset valitukset ratkaistaan entiseen tapaa hallinto-oikeuksissa.

Merkittävin muutos on yhden uuden viraston, uuden läänin tulossa oleva perustaminen.

Aluehallintovirastoihin ollaan sijoittamassa työsuojelupiirejä ja ympäristölupavirastoja. Mikäli näille halutaan turvata Suomea sitovien kansainvälisen sitoumusten ja oikeusvaltion edellyttämä itsenäisyys, ne on erotettava huolella muusta aluehallintovirastosta. Mikään ei muutu, ja jos muuttuu, niin huonompaan, arveluttavaan suuntaan. - Työsuojelutoiminnan osalta kannattaa olla erityisen tarkka: vaikka aluehallintoviranomaista koskevaan lakiin kirjataan itsenäisyyttä edistäviä toimia, jää uudistuksesta
päällimmäiseksi karu viesti: vanhassa työsuojeluhallintolain 2§:ssa todetaan sen olevan riippumaton valvontatehtävää suorittaessaan, lakiuudistuksessa sen kohdalla lukee "lainkohta kumotaan".

Työvoima- ja elinkeinokeskukset, ympäristökeskukset ja tiepiirit ollaan esityksen mukaan yhdistämässä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksiksi - ELYiksi. Esitetyssä muodossa uudistus ei yksinkertaista hallintoa. Keskuksia ohjaisi, kukuin omalla toimialallaan sisäasiainministeriö, opetusministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö
taikka eräissä tapauksissa keskusvirasto.  Jokaisella vastuualueella olisi oma tulosvastuullinen johtajansa, joka vastaisi omalle ministeriölleen.

Työvoima- ja elinkeinokeskuksia moitittiin vuosikymmenen ajan siitä, että niiden ohjaus oli tehotonta kolmen ministeriön asettaessa niille omat tavoitteensa. Nyt ollaan luomassa hallintokeskuksia, joilla olisi kolmen sijasta seitsemän erillistä isäntää keskushallinnossa.  Monen ministeriön hallintomallin luulisi sekoittavan asioita aivan tarpeeksi. Näin helpolla ei virastojen asiakkaita kuitenkaan päästetä. Nimittäin ELY-keskukset eivät olisi keskenään samanlaisia. 15 keskuksesta osassa olisi te-keskuksen ohella
ympäristökeskus tai tiepiiri ja osassa sekä että. Kaiken kaikkiaan: uusi virasto sisältää edelleen 15 te-keskusta, 13 ympäristökeskusta ja 9 tiepiiriä, aivan kuin nytkin.

Valtion aluehallintoa ei ole uskallettu uudistaa. Enemmän toiveita olisi voinut panna kunnallisen kansanvallan pohjalle rakentuvaan maakuntahallintoon. Maakuntaliitot kaipaavat voimavaroja ja voivat ottaa vastuuta. Voimavaroja ja tehtäviä olisi voitu saada siirtämällä aluekehittämistehtäviä valtion aluehallinnosta maakunnille ja yhdistämällä maakuntien liitoja. Tehtävien siirto jää lähes olemattomaksi. Maakuntien liitoille annetaan mm. vastuu alueellisten laaja-alaisten luonnonvaroja ja ympäristöä koskevien suunnitelmien laatimisen yhteensovittamisesta. Ehkä joku osaa tyhjentävästi selittää, mitä ovat sellaiset luonnonvaroja ja ympäristöä koskevat suunnitelmat, jotka ovat alueellisia ja laaja-alaisia ja
jotka eivät kuulu maakuntakaavoitukseen. Liikaa vaivaa ei kannata nähdä: maakunnille ei tule näiden suunnitelmien tekeminen, vaan tekemisen yhteensovittaminen. Uudistusesitys on lakitekstin parodiaa.

Maakuntien voimavaroja ei lisätä liittoja yhdistämällä. Ei sittenkään, vaikka meillä on jo iso joukko maakuntia, joiden väestöstä noin puolet tai ylikin asuu maakunnan keskuskaupungissa ja joissa edunvalvonnan ja aluekehittämisen toteuttaminen vaatisi selvästi nykyistä vahvempia
yhteistyökokonaisuuksia. Maakuntien liittojen yhteen saattamisen sijasta hallitus esittää erillisten yhteistoiminta-alueiden perustamista. Siis sen sijaan, että hallintoyksiköitä vähennettäisiin, niitä lisätään. Suomi voi hyvinkin olla ainoa maa, jossa muutaman sadan tuhannen asukkaan kunnallinen
itsehallinto järjestetään kolmessa portaassa: kunnassa, maakunnassa ja yhteistoiminta-alueessa.

Matti Vanhasen II hallituksen ohjelmassa luvattiin, että aluehallintoa uudistetaan ja kansanvaltaistetaan. Lääninhallitusten, työvoima- ja elinkeinokeskusten, muiden piirihallintoviranomaisten ja maakuntien
liittojen työnjakoa täsmennetään, päällekkäisyydet poistetaan ja vähennetään hallintoviranomaisten määrää. SDP olisi mielellään osallistunut tällaiseen uudistukseen parlamentaarisessa työryhmässä, sellaisessa, jota käytettiin PARAS-hankkeen käynnistämisessä. SDP ja muu oppositio suljettiin ulos ja lopputuloksena olisi hallinnon osien uudelleen nimeäminen, virastoyksikköjen siirtely hallinnolta toiselle ja uusien viranomaisten perustaminen.

"Esitetyn lainsäädännön muutoksiin (4§) kuuluu peruspalveluiden saatavuuden arvioinnin purkaminen, joka aikaisemmin oli Lääninhallituksilla. Peruspalvelujen alueellisen saatavuuden arvioinnista voitaisiin esityksen
mukaan säätää myöhemmin VM:n asetuksella.

Kansalaisten kannalta tämä on tärkeä asia - kuinka palvelujen saatavuus toteutuu ja kuinka sitä valvotaan? Tähän ei esitys anna vastausta, vaan pelkona on, että tähän tulee jopa alueellista vaihtelua. Näin ei saa olla, vaan arviointi on tehtävä koko maata kattavin yksiselitteisin perustein!

Tämä on kansalaisten oikeusturvan kannalta erittäin tärkeätä, eikä tästä saa lipsua.
Kannatamme kunnallista itsehallintoa eikä kuntia ei tule rasittaa liialla holhouksella.  Kansalaisten ja kuntien etu on, että kuntien velvoitteet ja voimavarat ovat tasapainossa ja palvelut pelaavat määräysten mukaisesti.

Nykyhallitus on kyllä moittimassa kuntia tuhlailusta, vaikka itse oli ajamassa muun muassa nykyistä palkkaratkaisua. Nyt kun ollaan vaikeuksissa, tuke kunnille ei heru, vaan hallitus on valinnut kuntia syyttävän asenteen. Siihen me emme yhdy.

Haluamme selkeät pelisäännöt kuntapalvelujen arvioinnin kriteereiksi sekä myös selkeän ja puolueettoman toimijan. Tältä osin odotamme hallituksen pikaista esitystä jotta kansalaisten luottamus hallintojärjestelmäämme ja oikeusvaltioomme ei nykyistä enempää horjuisi.