Synkät uutiset talous- ja työllisyystilanteesta kertovat korutonta kieltään. Viimeisimmät ennusteet povaavat talouden supistuvan tänä vuonna noin 5 % ja työttömien määrän kasvavan parissa vuodessa sadallatuhannella hengellä.

Myös kuntatalous on vaikeuksissa. Yhteisöverotuotot puolittuvat ja myös kunnallisverot painuvat miinukselle samalla kun palvelujen kysyntä kasvaa muun muassa ikääntymisen ja kasvavan työttömyyden myötä.

Kuntien verotulot supistuvat jopa 5 prosenttia viime vuoden toteutumaan verrattuna. Samanaikaisesti kuntien menojen ennakoidaan kasvavat 4-5 %.  Kuntien tulojen ja menojen välinen erotus nousee noin 2 300 miljoonaan euroon tänä vuonna.

Parhaillaan kunnissa pohditaan, miten kuntapalvelut voidaan jatkossa turvata. Näkymät ovat synkät ja vaihtoehdot vähissä. Moni kunta ja kuntalainen odottikin toiveikkaana hallituksen kehysriihtä ja sieltä mahdollisesti kunnille tulevaa helpotusta vaikeaan tilanteeseen.

Tässä petyttiin pahasti, sillä hallituksen päätökset tuovat kunnille vain vähän lohtua. Kuntien yhteisövero-osuuden nosto kymmenellä %- yksiköllä jo tänä vuonna on oikea toimenpide.  Alentuneiden tuottoarvioiden johdosta kuntatalouteen tämä merkitsee noin 360 milj. euroa.

Tämän lisäksi ei kunnille juuri muuta tukea tulekaan. Hallitus pakottaa sen sijaan kunnat nostamaan kiinteistöverojen alarajoja. Tästä ennakoidaan tulevan kunnille 46 miljoonaa euroa lisätuloja. Kela-maksun poisto keventää kuntataloutta tänä vuonna hallituksen arvion mukaan 78 milj.euroa.

Kun nämä otetaan huomioon, kuntien käsiin jää vielä noin 1800 – 1900 miljoonan euron rahoitusaukko paikattavaksi. Tämä vastaa koko kuntataloudessa kahden veroprosenttiyksikön tuottoa. Työttömyyden kasvun vaikutukset kasvavat kuntien verotulo¬kertymässä loppuvuodesta 2009 ja erityisesti vuodesta 2010 alkaen. Kriisin pitkittyessä kuntien verotulojen kasvu voi pysyä negatiivisena vielä pitkään, mikäli veropohjaa ei vahvisteta.

Kehysriihen päätösten jälkeen on selvää, että kunnat joutuvat hallituksen puolesta tekemään likaisen työn.

Kun kuntaveroa voidaan seuraavan kerran nostaa marraskuussa, on tämä vuosi selvittävä muin toimenpitein. Velkamäärät kasvavat ja säästötoimet lisääntyvät. Leikkauslistat alkavatkin olla arkipäivää maamme kunnissa.

Tähän on siis tultu – palveluja leikataan, laatua heikennetään, henkilökuntaa lomautetaan.
Tämä on hallituksen politiikan konkreettinen tulos – hallituksen ja pääministeri Vanhasen arvovalinta.

Tiedämme, että kansainvälisesti ja erityisesti pohjoismaisessa vertailussa kuntapalvelumme tuotetaan kustannustehokkaasti.

Sen sijaan, että pääministeri Vanhanen olisi hakenut kestäviä ratkaisuja kuntapalvelujemme rahoituspohjaan ja kannustanut kuntia, hän keskittyi kuntien sättimiseen.

Vanhasen puhe kuntien tuhlailusta on pääosin totuuden vastaista ja erityisen kaksinaamaista, kun tarkastelemme, minkälaista politiikkaa hallitus on viimeiset kaksi vuotta harjoittanut. Hallitus on veronalennuksilla pysyvästi vähentänyt valtiontalouden tuloja ja heikentänyt julkisen talouden rahoituspohjaa lähes 1,4 miljardia euroa enemmän kuin hallitusohjelmassa määriteltiin. Veropohjan heikennyksiä hallitus on selitellyt suhdannepolitiikalla. Suhdanteet ovat kuitenkin tehneet täyskäännöksen viime syksyn hallituksen arvioista. Tässä tilanteessa olisikin parempi ottaa aiemmista päätöksistä askel taaksepäin kuin paikata omia virheitään nyt esimerkiksi kansalaisten asumisen kustannuksia nostamalla.

Sosialidemokraatit eivät tue verotuksen keventämistä ja nyt tehtyjen virheiden paikkaamista hallituksen tavalla.  Meidän linjana on ollut pienemmät ja paremmin kohdentuneet veronkevennykset sekä kuntatalouden ja siten julkisten palvelujen tukeminen.

Sosialidemokraattien kuntapoliittinen linja on ollut ja on kestävä. Esitimme viime syksynä vaihtoehtobudjetissamme 600 milj. euroa lisää kuntien valtionosuuksiin. Maan hallitus ei edes tässä tilanteessa esitä kehysriihessä euroakaan lisää kuntien valtionosuuksiin.

Viime perjantaina (20.3.) julkistetussa ”Silta yli taantuman” ohjelmassa esitimme kuntatalouteen noin 1 800 miljoonan euron edestä kuntataloutta vahvistavia toimenpiteitä. Näihin kuuluu kuntien yhteisövero-osuuden nostaminen 15 %-yksiköllä, pääomaverojen tuotosta osan kohdistaminen kuntatalouteen, jäteverotuoton kohdistaminen kokonaan kunnille sekä kuntien valtionosuuksien pysyvä vahvistaminen.

Näillä toimenpiteillä olisi voitu välttää se tilanne, johon nyt on jouduttu. Vastoin kansalaisten tahtoa kunnat joutuvat nyt leikkaamaan meille kaikille tärkeitä palveluja. Hyvinvoinnin kakkua jaettaessa on monille vahvoille eturyhmille riittänyt siivu jos toinenkin jaettavaksi – vaikeimmassa tilanteessa oleville suomalaisille ja kuntapalveluille on jäänyt vain murusia.

Hyvinvointipalveluissa taantuma on nyt muuttunut lamaksi.