Naistenpäivän Yhteisvastuu-juhla Karjaalla

Suomen suurin vuosittainen kansalaiskeräys Yhteisvastuukeräys auttaa heikoimpia kotimaassa ja ulkomailla. Tämän vuoden kotimaisena keräyskohteena ovat vaikeasti työllistyvät maahanmuuttajat. Kansainvälinen avustustoiminta kohdennetaan Bangladeshiin, missä tuetaan köyhimpien ihmisten toimeentuloa ja työllisyyttä. Kiitän heti aluksi Karjaan suomenkielistä seurakuntaa tämän Naistenpäivän tilaisuuden ja yhteisvastuu-keräyksen järjestämisestä.

Ihmisyyteen kuuluu, että meillä on vastuu paitsi itsestämme myös lähimmäisistä. Mielestäni lähimmäinen tarkoittaa muutakin kuin omaa perhettämme, ystäviämme ja omaa sukuamme - lähimmäinen tarkoittaa toista ihmistä. Maailma on täynnä hädässä eläviä ihmisiä, jotka tarvitsevat huomiotamme. Monien maailman huono-osaisten tilanne on nyt heikkenemässä, kun maailmanlaajuinen talouskriisi laajenee ja syvenee. Suomi on yksi maailman kehittyneimmistä maista, mutta silti ei ole syytä unohtaa, että myös Suomessa on suuri joukko ihmisiä, jotka tarvitsevat apua ja tukea.

Yksi yhteisvastuun kantamisen perusedellytys on ihmisten myötäelämisen eli empaattisuuden kyky. Empaattisuus on kyky samaistua kanssaihmistemme asemaan lähellä ja kaukana. Se on kykyä kantaa huolta myös muiden ihmisten hyvinvoinnista ja oikeudesta inhimilliseen elämään. Tämän kyvyn heikkenemisestä meillä ja muuallakin on joka päivä nähtävissä karuja esimerkkejä. Erityisen selvästi tämä näkyy "jokainen on oman onnensa seppä" -sanomaa levittävien maailmassa.  Tämä näkyy siinä
- että yhteiskunnalta tukea saanut yritys jakaa suuria osinkoja omistajilleen ja irtisanoo samalla henkilökuntaansa
- että ihmiset joukoittain allekirjoittavat adresseja, joilla vastustetaan vammaisten ja muiden tukea tarvitsevien ihmisten palvelutalojen ja -pisteiden rakentamista lähistölle
- ja siinä, että sotaa, sortoa ja epätoivoa kokeneita turvapaikanhakijoita pidetään myös hyvinvointiyhteiskunnissa ei-toivottuina muukalaisina.

Bästa festpublik,

De som idag är mest i behov av gemensamt ansvar är de tysta i landet, som inte för något väsen. Det är människor som behöver någon som för deras talan och som med starkare axlar bär gemensamt ansvar. Dessa hjälpbehövande finns i många olika människogrupper - det kan vara fråga om invandrare som nyligen kommit till vårt land, asylsökande, ensamförsörjande, ungdomar som råkat i svårigheter, studerande, barnfamiljer med låga inkomster, långtidsarbetslösa eller åldringar som skall klara sig på en liten folkpension.

Många av dessa grupper har det gemensamt att de känner ett ökande utanförskap eller otrygghet. En känsla av att de inte kan uppfylla de förväntningar som ställs eller att de inte ryms i den form som man försöker stöpa och som alla borde passa in i. Ännu idag har människor olika utgångspunkt att forma sitt liv, beroende på föräldrarnas utbildning, den egna utbildningen, yrket, arbetet, den sociala ställningen och området där man bor. För att kunna skapa ett jämställt samhälle är det viktigt att alla har samma möjligheter till jämställdhet. För att kunna nå detta behöver vi statsmaktens, kommunernas, församlingarnas och medborgarorganisationernas åtgärder.

Gemensamt ansvar måste sträcka sig längre än till dem som är likadana som vi. Det gemensamma ansvara bör präglas av osjälviskhet så att man inte ställer sådana villkor som en person med sämre utgångsläge inte kan fylla. Ett sunt och dynamiskt samhälle är tolerant. Det kan förutom att acceptera, också utvecklas av den dynamik, som olikheten oundvikligen innebär. Pluralism står för att acceptera det som är annorlunda. I ett samhälle som inte är  pluralistiskt stampar utvecklingen på ställe eller går bakåt. Endast i ett tolerant samhälle kan välfärden öka. Detta är viktigt att komma ihåg och klart ta fram då Finland idag förändras och blir allt mera mångkulturellt.

Vi bör i samma anda som i insamlingen i årets Gemensamma ansvar finna fungerande lösningar på hur vi skall göra det möjligt för invandrare och deras ättlingar att vara med och forma vårt samhälle. Inte som främlingar, utan som en del av oss, och som människor vilkas insats vi uppskattar. Det är inte fråga enbart om att invandrarna skall anpassa sig till det finska samhället, utan det är fråga om en process, där hela befolkningen bör finna nya sätt att leva i ett allt mera pluralistiskt samhälle. Det är naturligt att fördomar förekommer, men de kan övervinnas och här måste vi alla ta vårt ansvar.

Hyvät kuulijat,

Kotimaisen yhteisvastuun lisäksi meillä on myös kansainvälinen vastuu toisista ihmisistä. Heikentynyt taloustilanne puhuttaa tällä hetkellä koko maailmaa. Kasvava työttömyys iskee kovaa maahanmuuttajiin eri puolilla Eurooppaa, juuri he ovat usein ensimmäisinä irtisanottavien listalla. Miljoonat ympäri Eurooppaa työskentelevät maahanmuuttajat elättävät palkallaan sukulaisiaan entisissä kotimaissaan; hiipuvat rahalähetykset ja talouslaman muutkin vaikutukset iskevät kovaa kehitysmaihin. Taloustaantuma toteutuu monin verroin kovempana maailman köyhimpien kohdalla - kun tunnemme sen vaikutukset omassa vahvassa taloudessamme, voimme vain kuvitella millaista kurjuutta ja epätoivoa se merkitsee maailman kaikkein köyhimmille.

Vuonna 2000 lähes 200 maan johtajat antoivat vuosituhatjulistuksen, jossa he sitoutuivat vapauttamaan kaikki lapset, naiset ja miehet kurjuudesta ja äärimmäisen köyhyyden aiheuttamista epäinhimillisistä oloista vuoteen 2015 mennessä. Jos rikkaat maat olisivat käyttäneet kehitysavun kasvattamiseen vain 5 % (!) siitä rahasta, jolla nyt elvytetään taloutta, olisi tämä tavoite jo saavutettu. Rahaa asian hoitamiseen siis olisi ollut, mutta se on haluttu käyttää muuhun kuin äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamiseen, lapsikuolleisuuden vähentämiseen tai aidsin torjuntaan. Taloustilanne vaatii kaikkien kehittyvien maiden entistä vahvempaa sitoutumista näidenkin ongelmien ratkaisemiseen, eikä käpertymistä vain omien kansallisten ongelmien ympärille.

Hyvät juhlavieraat,

Naistenpäivän Yhteisvastuu-juhla Karjaalla 9.3.2009
Maarit Feldt-Ranta

Hyvät juhlavieraat, bästa festpublik

Suomen suurin vuosittainen kansalaiskeräys Yhteisvastuukeräys auttaa heikoimpia kotimaassa ja ulkomailla. Tämän vuoden kotimaisena keräyskohteena ovat vaikeasti työllistyvät maahanmuuttajat. Kansainvälinen avustustoiminta kohdennetaan Bangladeshiin, missä tuetaan köyhimpien ihmisten toimeentuloa ja työllisyyttä. Kiitän heti aluksi Karjaan suomenkielistä seurakuntaa tämän Naistenpäivän tilaisuuden ja yhteisvastuu-keräyksen järjestämisestä.

Ihmisyyteen kuuluu, että meillä on vastuu paitsi itsestämme myös lähimmäisistä. Mielestäni lähimmäinen tarkoittaa muutakin kuin omaa perhettämme, ystäviämme ja omaa sukuamme - lähimmäinen tarkoittaa toista ihmistä. Maailma on täynnä hädässä eläviä ihmisiä, jotka tarvitsevat huomiotamme. Monien maailman huono-osaisten tilanne on nyt heikkenemässä, kun maailmanlaajuinen talouskriisi laajenee ja syvenee. Suomi on yksi maailman kehittyneimmistä maista, mutta silti ei ole syytä unohtaa, että myös Suomessa on suuri joukko ihmisiä, jotka tarvitsevat apua ja tukea.

Yksi yhteisvastuun kantamisen perusedellytys on ihmisten myötäelämisen eli empaattisuuden kyky. Empaattisuus on kyky samaistua kanssaihmistemme asemaan lähellä ja kaukana. Se on kykyä kantaa huolta myös muiden ihmisten hyvinvoinnista ja oikeudesta inhimilliseen elämään. Tämän kyvyn heikkenemisestä meillä ja muuallakin on joka päivä nähtävissä karuja esimerkkejä. Erityisen selvästi tämä näkyy "jokainen on oman onnensa seppä" -sanomaa levittävien maailmassa.  Tämä näkyy siinä
- että yhteiskunnalta tukea saanut yritys jakaa suuria osinkoja omistajilleen ja irtisanoo samalla henkilökuntaansa
- että ihmiset joukoittain allekirjoittavat adresseja, joilla vastustetaan vammaisten ja muiden tukea tarvitsevien ihmisten palvelutalojen ja -pisteiden rakentamista lähistölle
- ja siinä, että sotaa, sortoa ja epätoivoa kokeneita turvapaikanhakijoita pidetään myös hyvinvointiyhteiskunnissa ei-toivottuina muukalaisina.

Bästa festpublik,

De som idag är mest i behov av gemensamt ansvar är de tysta i landet, som inte för något väsen. Det är människor som behöver någon som för deras talan och som med starkare axlar bär gemensamt ansvar. Dessa hjälpbehövande finns i många olika människogrupper - det kan vara fråga om invandrare som nyligen kommit till vårt land, asylsökande, ensamförsörjande, ungdomar som råkat i svårigheter, studerande, barnfamiljer med låga inkomster, långtidsarbetslösa eller åldringar som skall klara sig på en liten folkpension.

Många av dessa grupper har det gemensamt att de känner ett ökande utanförskap eller otrygghet. En känsla av att de inte kan uppfylla de förväntningar som ställs eller att de inte ryms i den form som man försöker stöpa och som alla borde passa in i. Ännu idag har människor olika utgångspunkt att forma sitt liv, beroende på föräldrarnas utbildning, den egna utbildningen, yrket, arbetet, den sociala ställningen och området där man bor. För att kunna skapa ett jämställt samhälle är det viktigt att alla har samma möjligheter till jämställdhet. För att kunna nå detta behöver vi statsmaktens, kommunernas, församlingarnas och medborgarorganisationernas åtgärder.

Gemensamt ansvar måste sträcka sig längre än till dem som är likadana som vi. Det gemensamma ansvara bör präglas av osjälviskhet så att man inte ställer sådana villkor som en person med sämre utgångsläge inte kan fylla. Ett sunt och dynamiskt samhälle är tolerant. Det kan förutom att acceptera, också utvecklas av den dynamik, som olikheten oundvikligen innebär. Pluralism står för att acceptera det som är annorlunda. I ett samhälle som inte är  pluralistiskt stampar utvecklingen på ställe eller går bakåt. Endast i ett tolerant samhälle kan välfärden öka. Detta är viktigt att komma ihåg och klart ta fram då Finland idag förändras och blir allt mera mångkulturellt.

Vi bör i samma anda som i insamlingen i årets Gemensamma ansvar finna fungerande lösningar på hur vi skall göra det möjligt för invandrare och deras ättlingar att vara med och forma vårt samhälle. Inte som främlingar, utan som en del av oss, och som människor vilkas insats vi uppskattar. Det är inte fråga enbart om att invandrarna skall anpassa sig till det finska samhället, utan det är fråga om en process, där hela befolkningen bör finna nya sätt att leva i ett allt mera pluralistiskt samhälle. Det är naturligt att fördomar förekommer, men de kan övervinnas och här måste vi alla ta vårt ansvar.

Hyvät kuulijat,

Kotimaisen yhteisvastuun lisäksi meillä on myös kansainvälinen vastuu toisista ihmisistä. Heikentynyt taloustilanne puhuttaa tällä hetkellä koko maailmaa. Kasvava työttömyys iskee kovaa maahanmuuttajiin eri puolilla Eurooppaa, juuri he ovat usein ensimmäisinä irtisanottavien listalla. Miljoonat ympäri Eurooppaa työskentelevät maahanmuuttajat elättävät palkallaan sukulaisiaan entisissä kotimaissaan; hiipuvat rahalähetykset ja talouslaman muutkin vaikutukset iskevät kovaa kehitysmaihin. Taloustaantuma toteutuu monin verroin kovempana maailman köyhimpien kohdalla - kun tunnemme sen vaikutukset omassa vahvassa taloudessamme, voimme vain kuvitella millaista kurjuutta ja epätoivoa se merkitsee maailman kaikkein köyhimmille.

Vuonna 2000 lähes 200 maan johtajat antoivat vuosituhatjulistuksen, jossa he sitoutuivat vapauttamaan kaikki lapset, naiset ja miehet kurjuudesta ja äärimmäisen köyhyyden aiheuttamista epäinhimillisistä oloista vuoteen 2015 mennessä. Jos rikkaat maat olisivat käyttäneet kehitysavun kasvattamiseen vain 5 % (!) siitä rahasta, jolla nyt elvytetään taloutta, olisi tämä tavoite jo saavutettu. Rahaa asian hoitamiseen siis olisi ollut, mutta se on haluttu käyttää muuhun kuin äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistamiseen, lapsikuolleisuuden vähentämiseen tai aidsin torjuntaan. Taloustilanne vaatii kaikkien kehittyvien maiden entistä vahvempaa sitoutumista näidenkin ongelmien ratkaisemiseen, eikä käpertymistä vain omien kansallisten ongelmien ympärille.

Hyvät juhlavieraat,

Vietämme tänään kansainvälistä naistenpäivää. Suomalaiset naiset saivat ensimmäisinä maailmassa oikeuden äänestää ja asettua ehdolle vaaleissa - tämä oli iso askel tasa-arvon ja demokratian tiellä. Todellisena läpimurtona naisten tiellä kohti täyttä kansalaisuutta voidaan pitää 1960-luvun loppupuolta, jolloin naisten aseman vahvistuminen ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen kulkivat vahvasti käsi kädessä. Vuonna 1968 säädettiin laki peruskoulusta, seuraavana vuonna tuli voimaan laki opintolainojen valtionavusta. Muutaman seuraavan vuoden aikana säädettiin synnytyslomasta, kansanterveyslaista, päivähoitolaista ja monista muista työn ja perhe-elämän yhteensovittamista helpottavista asioista kuten vuosilomasta ja palkkaturvasta.

Olisi väärin väittää, että nämä kaikki uudistukset olisivat vain naisten ansiota - kuitenkin on aivan selvää, että naisten aseman vahvistuminen vaikutti myös merkittävästi siihen mistä keskusteltiin ja mitä asioita nostettiin päätöksentekoon. Juuri naisten täyden kansalaisuuden, perheiden hyvän arjen ja yhtäläisten oikeuksien kannalta päivähoito, synnytysloma ja myöhemmin äitiysloma ja peruskoulu olivat tärkeitä ja juuri siksi naisten toiminta teki ne mahdolliseksi.

Me suomalaiset naiset olemme saavuttaneet paljon, mutta silti emme voi ummistaa silmiämme - työtä tasa-arvon saralla riittää vielä runsaasti. Parannusta tarvitaan monella sektorilla, nostan tässä esille joitakin tämän ajan epäkohtia, jotka kohdistuvat erityisesti naisiin.

Naisiin kohdistuva väkivalta on maailmanlaajuinen ongelma, joka on este sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiselle yhteiskunnassa. Yleisimmin naiset joutuvat väkivallan kohteeksi pari- tai tuttavuussuhteissaan. Vuosittain 90 000 naista on avo- tai aviomiehensä fyysisen väkivallan kohteena. Vuosittain noin 40 naista kuolee väkivaltaan, perheväkivaltaan kuolee yli 20 naista vuosittain. Väkivallasta vaietaan usein, sillä neljä naista kymmenestä ei kerro kokemastaan väkivallasta kenellekään. Harva tunnustaa olevansa väkivallan uhri ja tarvitsevansa apua. Harva myöskään vaatii lastensuojelua, päihdehoivaa tai mielenterveyspalveluita. Näiden palvelujen turvaaminen ei voi olla asiakkaiden vaatimusten varassa, vaan kaikkien päättäjien vastuulla. Raasepori teki tärkeän päätöksen kun kaupunki eilen julisti kuntaamme naisrauhan. Tätä työtä on konkreettisesti jatkettava huolehtimalla siitä, että kaupungissamme on jatkossa riittävät turvaverkot ja auttamistoimenpiteet kaikille väkivallan uhreille.

Naisten ja miesten välinen palkkaero on Suomessa viime vuosina kasvanut, vaikka palkkaerojen kaventamisesta on ollut paljon puhetta. Naiset saavat edelleen vain 80 % miesten palkoista. Käytännöt toimet ovat paljosta puheesta huolimatta toistaiseksi olleet vähäisiä eivätkä kovin tuloksellisia. Tässä jokaisella on vastuunsa. Naisilla itsellään on vastuu pitää puolensa ja vaatia omia oikeuksiaan, työnantajilla on velvollisuus huomioida asia palkanmuodostuksessa ja yhteiskunnan tehtävä on lainsäädännöllä asettaa selvät pelisäännöt.

Palkkaepätasa-arvon lisäksi naisten asema työmarkkinoilla on myös muilta osin huonompi kuin miesten. Raaseporin kaupungissa kymmenestä johtavasta virkamiehestä vain yksi on nainen. Monissa työyksiköissä työntekijöiden enemmistö on naisia, mutta johtotehtäviin valitaan kuitenkin pääsääntöisesti miehiä. Tässä myös meillä riittää työsarkaa.

Bästa festpublik,

Vi finländska kvinnor har uppnått mycket, men ändå kan vi inte bortse från det faktum att i fråga om jämställdhet återstår det ännu mycket att göra.

Våldet mot kvinnor är ett globalt problem, som utgör ett hinder för att vi skall nå jämställdhet mellan könen. Raseborg fattade ett viktigt beslut då staden igår utlyste kvinnofred i kommunen. Detta arbete bör följas upp genom att man konkret sörjer för att det också i framtiden finns tillräckliga skyddsnät och hjälpåtgärder för alla våldsoffer.

Skillnaden i lön för kvinnor och män har vuxit i Finland under de senaste åren, trots att man pläderat för att löneskillnaderna bör minskas. Här har alla ett ansvar. Kvinnorna har själva ett ansvar att stå på sig och kräva det som de har rätt till, arbetsgivarna har ett ansvar att beakta detta vid lönesättningen och samhällets uppgift är att genom lagstiftning skapa tydliga spelregler.
Förutom ojämställdhet gällande lön är kvinnornas ställning på arbetsmarknaden också i övrigt sämre än männens. Av de ledande tjänstemännen i Raseborg är alla män, utvidgar man till nivån mellanledning hittar man en kvinna bland 10 tjänstemän. I många arbetslag är majoriteten kvinnor, men till chefsposter väljs ändå huvudsakligen män. Också här har vi något att jobba med.

Hyvät ystävät,

Lopuksi haluan toivottaa meille kaikille oikein hyvää kansainvälistä naistenpäivää. Samalla on hyvä muistaa, että jokainen päivä on myös naistenpäivä.

Kiitän teitä kaikkia myös tuestanne apua tarvitseville. Se, että olette saapuneet tänne tänään kertoo, että teillä on sydän paikallaan ja olette valmiita tukemaan hyvää asiaa ja haluatte olla mukana auttamassa hädänalaisia ihmisiä lähellä ja kauempana. Täältä lähtiessämme meidän on hyvä muistaa, ja levittää sanomaa myös muille, että jokainen päivä on myös yhteisvastuun päivä.

Tämän tilaisuuden pohjoismaisen kulttuurin hengessä päätän puheeni skandinaavisen ja suomalaisen vallankumouksellisen naisrunoilijan Edith Södergranin naisten asemaa kuvaavaan runoon. Södergranin runoissa nousi esille ensi kertaa uusi itsevarma nainen, joka ei asetu vanhoihin rooleihin eikä vastaa niitä odotuksia, joita naiselle yleensä asetetaan.

Södergranin runossa 'Vierge moderne', lyyrinen minä kieltää olevansa nainen, ja sanoo sen sijaan olevansa 'liekki, etsivä ja rohkea'

jag är ingen kvinna. jag är ett neutrum.
jag är ett barn, en page och ett djärvt beslut.
jag är en skrattande strimma av en scharlakanssol...
jag är ett nät för alla glupska fiskar,
jag är en skål för alla kvinnors ära.
jag är ett steg mot slumpen och fördärvet,
jag är ett språng i friheten och självet.
jag är blodets viskning i mannens öra,
jag är själens frossa, köttets längtaan och förvägran.
jag är en ingångsskylt till nya paradis.
jag är en fkamma, sökande och käck,
jag är ett vatten, djupt men dristigt upp till knäna.
jag är eld och vatten i ärliga sammanhang på fria villkor.

En minä ole nainen. Olen neutri.  
Olen lapsi, hovipoika ja rohkea päätös,  
olen naurava häive helakanpunnaista aurinkoa...  
Olen kaikkien ahnaitten kalojen verkko,  
olen malja kaikkien naisten kunniaksi,  
olen askel kohti sattumaa ja perikatoa,  
olen hyppy vapauteen ja omaan itseen...  
Olen veren kuiske miehen korvassa,  
olen sielun vilu, lihan kaipuu ja kielto,  
olen vesi, syvä mutta uskalias, polviin, saakka,  
olen tuli ja vesi rehellisessä yhteydessä, ilman ehtoja.  

(E. Södergran 1916 - Vierge Moderne
Suom. Pentti Saaritsa)