Ulkomaalais- ja maahanmuuttopolitiikassa pyrkimyksenä tulee mielestäni olla mahdollisimman yhdenmukainen ja johdonmukainen toiminta, muuten on vaikeaa saavuttaa myönteistä kehitystä. Tämä merkitsee mm. mahdollisimman pitkälle menevää lainsäädännön harmonisointia ja sen yhdenmukaista soveltamista. Nyt käsittelyssä olevan ulkomaalaislain taustalla oleva määritelmädirektiivi yhtenäistää kansainvälisen suojelun myöntämisen perusteita ja kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden oikeuksia ja etujen vähimmäistasoa EU:n jäsenvaltioissa. Tästä syystä unionissa hyväksytty määritelmädirektiivi ja sen kansallinen toimeenpano meilläkin ovat tervetulleita.

Maailmanlaajuinen taantuma on muuttanut ulkomaalais- ja maahanmuuttokeskustelua Euroopassa. Minulla oli viime viikolla tilaisuus osallistua asiaa käsittelevään parlamentaariseen konferenssiin Brysselissä. Paikalla oli sekä EU-maiden, OECD-maiden että monien Afrikan maiden edustajia. Keskustelua hallitsi huoli muuttuneesta tilanteesta ja sen vaikutuksesta muutto-, pakolais- ja turvapaikanhakijavirtoihin. Vuoropuhelu maastamuuttomaiden ja vastaanottajamaiden välillä on entistäkin tärkeämpää nyt kun näemme, että globalisaation edut ja haitat eivät koskaan jakaudu tasapuolisesti sen enempää valtioiden välillä kuin sisälläkään. Tällaisena aikana asiallinen ja hallittu, yhteinen linjaveto nousee entistäkin suurempaan arvoon. Samalla on huomattava, että vaikka unionin yhteiselle maahanmuuttopolitiikalle on kasvava tarve, valta päättää siitä, kuka saa ja kuka ei saa olla maan rajojen sisäpuolella on kuitenkin valtioiden itsemääräämisoikeuden keskeinen osa. Pidän tärkeänä, että yhteiskunnassamme käydään avointa keskustelua turvapaikkapolitiikasta ja muista kansainväliseen suojeluun liittyvistä kysymyksistä sekä eurooppalaisesta että kansallisesta näkökulmasta. On tärkeää pyrkiä toimimaan yhteisymmärryksessä ja kaikin tavoin välttämään erilaisia vastakkainasetteluja.

Ulkomaalaispolitiikkaa linjatessa on syytä katsoa yli vallitsevien suhdannetekijöiden ja sitoutua kokonaisvaltaiseen ja pitkäjänteiseen politiikkaan. Se pitää sisällään niin kansainvälisten sopimusten noudattamisen kuin työvoimatarpeiden pitkäjänteisen arvioinnin. Eurooppaan kohdistuu juuri nyt voimakkaita maahanmuuttopaineita turvapaikkamenettelyjen kautta. Tämä tiedostaen myös meidän tulee seurata oleskeluluvan saaneiden määriä ja asemaa. Koko ulkomaalaislain toimivuutta, sen taloudellisia vaikutuksia ja myös muiden, meidän kannalta keskeisten maiden, kuten naapurimaidemme linjauksia tällä alueella on seurattava tarkkaan. Lainsäädäntöä ja resurssointia on voitava tarvittaessa muuttaa uusien, syntyvien tilanteiden pohjalta.

Lain käsittely yhteydessä hallintovaliokunnassa lakiin tehtiin tarpeellisia muutoksia, jotka toisaalta pyrkivät säilyttämään turvapakkamenettelyn tason nykyisellään, toisaalta poistamaan nykytilaan liittyviä epäkohtia. Nyt käsittelyssä olevan ulkomaalaislain positiivinen uudistus on, että lain hyväksymisen jälkeen maassa ei enää oleskelisi suuria määriä ulkomaalaisia tilapäisillä oleskeluluvilla ilman oikeutta työntekoon. Tämä vähentää omalta osalta maahan tosiasiallisesti jäävien ulkomaalaisten syrjäytymisen vaaraa. Jatkossa meidän tulee vielä pyrkiä ratkaisemaan maahan jäävien turvapaikanhakijoiden mahdollisuus tulla kotouttamistoimenpiteiden piiriin.

Mielestäni meidän tulee jatkossakin sitoutua siihen peruslinjaan, että samalla kun tuetaan aktiivista työperäistä maahanmuuttoa ja pyritään yhteis-eurooppalaisiin turvapaikkakäytäntöihin, on laitonta maahanmuuttoa ja siihen liittyvää ihmissalakuljetusta ja ihmiskauppaa myös määrätietoisesti torjuttava. Nyt käsittelyssä oleva ulkomaalaislaki antaa tähän asialliset, lainsäädännölliset puitteet.